Vantaan Sanomien julkaisemasta haastattelusta on poikinut jotain yhteydenottoja. Niihin liittyen pari tarkennusta:
Eduskuntavaaliehdokkuus tosiaan pelattiin PS:n omalla sisäisellä poliittisella pelillä minun ulottumattomiin. Siitä ei pääse mihinkään. Puolueessa on voimia ja näiden voimien vahvoja vanhoja vastavoimia.
Ensimmäisen kerran minulta kysyttiin ehdokkuutta keväällä 2010. Kerroin silloin etten voi sanoa vielä, koska mm. syksyn työt selviää lomien jälkeen. "Voit ilmoittautua mukaan myös syksyllä" jne. Olen kertonut tämän tarinan jo aiemmin blogissani: http://vantaantimo.blogspot.fi/2011/01/eduskuntavaaliehdokkuus-haipyi-jonnekin.html
Osa PS porukasta voidaan sijoittaa poliittisella kartalla vasemmistoliitosta kymmenen kukonaskelta vasemmalle. Heille oleellista on esitellä aina jokaikiseen talousongelmaan lääkkeeksi veronkorotusta.
Vasemmisto PS:n (ja muun vasemmiston) oma katkeruus niitä kohtaan, jotka ovat osanneet ja uskaltaneet ottaa riskiä, tehdä enemmän duunia ja hankkia enemmän purkautuu ulos äänestäjiin vetoavana kohkaamisena kasinopelureiden, wahlroosien ja porvareiden "osallistumisesta talkoisiin". Kuitenkin murto-osa näistä toimivan ja terveen yhteiskunnan tärkeistä tekijöistä on ilman omaa panosta rikastuneita multimiljönäärejä. Jatkuvasti kiristyvä verotus puree menestyviin rohkeisiin pienyrittäjiin, siis niihin jotka työllistävät Suomessa yllättävän paljon.
Kaikista ihmisistä ei ole yrittäjiksi eikä missään nimessä pidäkään olla. Vapaaehtoisesti, omasta tahdosta työtä tekemällä pitäisi Suomessa olla mahdollisuus tehdä itselleen ylimääräistä, varautua vaikka talonrakentamiseen, hankkia jotain ekstraa, matkustaa jne. Mutta, mitä enemmän teet överiä sitä enemmän maksat veroa. Kateus ja tasapäistäminen iskee tässäkin kuin tuhat volttia.
Vierastan kaikenlaista poliittista peliä. Se ei kertakaikkiaan sovi omaan pirtaan. Ei voi tehdä jotain esityksiä ennen vaaleja, valtuuston työkaudesta käytetään hyvin kuvaavaa nimitystä "vaalikausi". "Vaalikauden" loppupuolella koko kauden mykkinä istuneet valtuutetut voivat käydä jopa puhumassa tai tekaisevat jonkun aloitteen (jonka käsittely maksaa virkamieskoneistossa n. 5000 euroa).
Arja-Riikka Nikkilä kirjoitti hyvän jutun. Kiitos Vantaan Sanomille haastattelupyynnöstä, että sain välitettyä omia ajatuksia eteenpäin. Toivottavasti herättää keskustelua ja muuttaa osaltaan vantaalaista päätöksentekoa demokraattisempaan suuntaan.
Somaliyhteisö yrittää USAssa
Hesari julkaisi uutisen somaliyhteisön kauppakeskuksesta Minneapolissa USAssa. Muutama poiminta jutusta. Korostukset ovat omia.
24 Mall sijaitsee Minnesotan osavaltiossa Minneapolisin eteläosassa. Tämä pieni alue on Yhdysvaltojen somalikeskittymä, kansankielellä miniMogadishu.
Pohjoismaita on vuosia askarruttanut kysymys: Miksi Minnesotan somalit työllistyvät paremmin kuin Pohjoismaiden somalit?
Vertailukelpoisia tilastoja Yhdysvaltojen ja Pohjoismaiden somalien työttömyydestä ei ole, mutta asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että työttömyys ei rassaa Minnesotan somaleita yhtä paljon kuin Pohjoismaiden somaleita.
Vastaus saattaa löytyä täältä basaarin vilskeestä. Norjalaisen toimittajan Gerhard Helskogin kirjassa Innvandrernes supermakt, eli Maahanmuuttajien supervalta, todetaan, että sekä yhdysvaltalaiset että somalit ovat yrittäjäkansaa ja tottuneet työllistämään itsensä.
Hesarin toimittaja ottanut vapauden nimittää myös kaikkia somaleita yrittäjäkansaksi. Onko kuitenkin niin, että USAan lähtee yritteliäimmät somalit ja pohjoismaihin valikoituu vähän helpompaa elämää haluavat?
Yrityksen perustaminen on Helskogin mukaan Yhdysvalloissa helpompaa kuin Pohjoismaissa. Myös pienempi minimipalkka ja vähäisempi irtisanomissuoja voivat edistää työllistymistä.
Vähän samanlaisia ajatuksia esitetään ruotsalaisen ajatushautomon Timbron raportissa, jossa vertailtiin työllisyystilannetta Ruotsin ja Minnesotan somalien välillä.
Raportin mukaan Minneapolisin somalien keskittyminen yhteen kaupunginosaan on voinut auttaa heitä.
"Minnesotan somalien enklaavi tarjoaa sekä taloudellisia että sosiaalisia mahdollisuuksia tyydyttää ryhmän tarpeet. Monilla somaleilla on kokemusta kaupasta ja liiketoiminnasta ja siksi myös intoa yrittäjyyteen", raportissa kirjoitetaan.
Räätäli Aweis Abdo tutkii tottunein ottein kotiäiti Miski Alin mekon saumoja. Sitten hän ryhtyy korjauspuuhiin.
Yli kymmenen vuotta sitten Abdo säästi teurastamossa työskentelemällä 1 000 dollaria eli reilut 800 euroa, jolla hän avasi liikkeensä. Englannin kieli ei vielä taivu häneltä kunnolla, mutta asiakas Ali kertoo innokkaasti, että Yhdysvalloissa somalipakolaisen on parempi olla kuin Pohjoismaissa. Paremmat talot ja tiet, hän selittää
"Yritän aina sanoa Euroopassa asuville kavereille, että tulkaa tänne, niin näette", Ali sanoo.
Suurin osa kauppakeskuksen somaleista on Alin linjoilla: Amerikka hyvä, Eurooppa paha. Monet mainitsevat Ranskan huivikiellon esimerkkinä muslimien syrjinnästä Euroopassa.
Myös Helsingin sosiaalivirastossa Minnesotan menestys somalien työllistämisessä tunnetaan. Maahanmuuttoyksikön johtava sosiaalityöntekijä Eija Piiparinen vieraili viime vuonna Yhdysvalloissa Ohion osavaltiossa sosiaalityöntekijöiden vaihtoohjelmassa.
Piiparinen ei laittaisi kaikkia somaleja samaan kaupunginosaan, kuten Minnesotassa. Hänestä Helsingin pyrkimys somalien hajaasuttamiseen lisää integroitumista yhteiskuntaan.
Ohiossa ja Minnesotassa pakolaiset saavat käteisavustusta korkeintaan kahdeksan kuukautta. Suomessa erikoiskohtelu kotouttamiseksi jatkuu kolme vuotta, mikä Piiparisen mukaan on sopivampi aika.
"Pakolaisilla on usein vahvoja traumataustoja", Piiparinen sanoo.
Norjalainen Helskog katsoo kirjassaan asiaa toiselta kantilta. Hän pitää Yhdysvaltojen kapeaa sosiaaliturvaa yhtenä kannustimena somalien työllistymiseen.
Eli:
- Piiparinen mestaroi ja tuomitsee yhdysvalloissa ilmeisen tehokkaan "kotouttamisen", vaikka meillä jo 20 vuotta harjoiteltu kotouttaminen on osoittautunut epäonnistuneeksi
- Piiparinen opastaa yhdysvaltoja, että somalit pitää hajasijoittaa jotta he integroituvat yhteiskuntaan paremmin. No, näinhän se on mennytkin Suomessa, täällä kotouttamisen mestarimaassa
- Yhdysvalloissa pakotetaan terveet työkykyiset ihmiset ottamaan itse vastuuta itsestään, mm. lyhytaikaisemmalla käteisavustuksella. Piiparinen tietää, että tämä on väärin. Kolmevuotta jatkuva vastikkeeton tuki on hänen mukaan oikea tapa. Sillä tulee tulosta. Ja kyllä kolmen vuoden jälkeenkin saa tukea, no worries.
Välillä Minnesotan somalien työllistymisen ihailu on mennyt Pohjoismaissa yli. Minnesotan somaleilla on omat ongelmansa, kuten jengiväkivalta.
Taitoja vastaaviin töihin pääsemisen esteenä monille somaleille on huono kielitaito.
"Kirjoittaminen ja lukeminen englanniksi ovat kaikkein isoin ongelma", sanoo Ubah Hirsi, joka työskentelee Minnesotan somaliliitossa.
Hirsin työ on auttaa somaleita, joiden kielitaito ei riitä esimerkiksi virallisista lomakkeista selviytymiseen. Heitä riittää.
Liiton johtaja Saeed Fahia sanoo, että Minnesotassa somaleille on tarjolla sosiaalipalveluja, joita ei ole kaikkialla maassa. Se selittää osaltaan somalien muuttoliikettä pohjoiseen.
Ahaa, tämän vuoksi Minnesota houkuttelee.
Siirtolaisten saamasta tuesta Minnesotassa vastaavat vapaaehtoisjärjestöt. Oma sellainen on juutalaisella, katolilaisella ja luterilaisella kirkolla. Valtio antaa niille määrärahoja.
"Usein ihmiset kuulevat, että joku on menestynyt täällä. Sitten he luulevat menestyvänsä itsekin", Fahia sanoo.
Edes 24 Mall ei ole täynnä ahertavia työmuurahaisia.
Kauppakeskuksen pihalla kymmenet miehet viettävät arkipäivää jouten. Keskustelu käy eläväisenä. Kellään ei ole kiire. Ilmassa leijuu imelä haju.
Työtön Ahmed Abdi onkin kuullut Ruotsin olevan parempi paikka kuin Yhdysvallat.
"Siellä on parempi elämä. Kyllä meitä täälläkin tuetaan, mutta ei yhtä hyvin kuin siellä", Abdi arvelee.
"Jos olisin muuttanut Ruotsiin sen sijaan että tulin tänne, olisin ehkä kuin [jalkapallotähti] Zlatan Ibrahimovic.".
Eli ei Minnesotassakaan kaikki aherra yhteiskunnan eteen, vaan "kylänmiehet" luuhaavat ostarilla ja naiset yrittävät + hoitavat jälkikasvun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti