torstai 23. kesäkuuta 2011

Kevään viimeinen valtuuston kokous ja muuta puuhaa

Ilmeisesti eduskuntavaalien ja muun poliittisen säätämisen sekä kesän tulon takia luottamustehtävät taukosivat pitkäksi aikaa. Blogin kirjoittaminenkin on ollut sen vuoksi jäissä.

Kävin Hämeenkylän muskarin kokouksessa, VAPAS-lautakunnan jäsenenä kuuntelulla miten avustamamme yhdistys toimii vantaalaisten hyväksi. Tarvittasiinkohan muuten vastaavaa lautakunnan edustusta niihin lukuisiin maahanmuuttajataustaisiin järjestöihin joita avustamme joka kokouksessa?

No, miten Hämeenkylän muskari sitten toimii? Hyvin! Uutta toimintaa kehitetään jatkuvasti, mm. nyt ollaan viemässä äiti-lapsi muskaria seniorien hoivakotiin elävöittämään ilmapiiriä.

Näitä hyvin toimivia ja aktiivisia kolmansia osapuolia tarvitaan palveluketjuun tuottamaan palveluita meille vantaalaisille. Miettikää Vantaan avustusosuutta, 7000 euroa / vsi. Nyt sillä saadaan vuodeksi yli 100:lle eri-ikäiselle lapselle laadukkaasti ohjattua taidekasvatusta, seniorimuskaria, bändikoulua jne. Näin homma toimii, ei kaikkea tarvitse tuottaa kaupungin omin voimin. Toimintakuluista muuten suurin osa katetaan oppilailta kerättävillä lukukausimaksuilla.

Vantaan kaupunkijuhlien prätkänäyttelystä jäi ikävä sivumaku vaikka itse näyttely onnistuikin tosi hyvin. Kylmä keli, silti prätkiä oli paikalla n. 40 näytteillä ja toinen mokoma vieraina. Pelkästään yleisön äänestyslappuja täytettiin 1000 kappaletta.

Mikäs sitten hiersi? Jouduin itse maksamaan ylimääräisiä paitapainatuskuluja, joita ei sponsseilla pystytty kattamaan. Etukäteen saatujen painatushintojen mukaan sponssikulujen piti kattaa näytteilleasettajille tarkoitettujen paitojen kustannukset. Painatukseen tulikin kaikenmaailman lisäkuluja ja laskulle tullut hinta tuplaantui etukäteen sovitusta. Älä siis ikinä luota puhelimessa sovittuun.

20.6. 2011 maanantaina oli viimeinen valtuuston kokous ennen kesätaukoa. Infotilaisuus oli yhdstetty samaan kokoukseen. Esittelyssä oli ilmastoasioita, joihin motivointi on omakohtaisesti erittäin vaikeaa. Jenkeissä 4-kaistaa toiseen suuntaan ja 4-kaistaa vastakkaiseen suuntaan on täynnä isokoneista autoa, kaukoidässä sadat miljoonat ihmiset tuottavat valtavat määrät kaikenmaailman töhkää ilmaan, maahan ja veteen ja me Vantaalla ollaan nyt muuttamassa maailman ilmaston tilanne kuntoon omilla toimillamme.

Kokouksen esityslistalla oli myös "Vantaa vanhenee viisaasti" eli Vantaan ikäpoliittisen ohjelman esittely. Kommenttipuheenvuorossani kiitin ohjelmassakin mainitusta tietotekniksestä koulutuksesta ikäihmisille, mutta pyysin laittamaan koulutettavat tasoryhmiin. Opetus menee ihan metsään, kun oppilaiden taso vaihtelee niin rajusti - opettaja ja edistyneemmät turhautuvat, eikä aivan vasta-alkajakaan saa halutunlaista opetusta.

Olipahan jälleen jonninjoutava valtuustonkokous, ei mitään ihmeempää asiaa joten vähäisiä varoja hukattiin jälleen kokouspalkkioihin. On muuten jotenkin härskiä, että valtuutetut tulevat viimeisen puolentunnin takia kokoukseen. Tällöinhän häntä tuurannut varavaltuutettu saa palkkion ja matti-/mervimyöhänen nappaa myös kokouspalkkion.

Prätkän kanssa on ollut pientä säätöä. Kuuluu kuvaan ja sopii harrastukseen kuin vasara otsaan.

On ollut haasteita saada kytkin välittämään "hirviömoottorin" voima kokonaan eli luistamatta eteenpäin. Mä en saanut millään 5 kpl kitkalevyjä mahtumaan teräslevyjen kanssa kytkin rumpuun, koska kytkinkeskiön piikkien (piikkisian) mitta ei kertakaikkiaan riittänyt. Paketissa oli siis 4 kitkalevyä ja sillä kokoonpanolla ajelin. Olin ostanut aikanaan jenkeistä tömäkämmät kytkimen paine- ja jousilevyt. Netistä kuvia vertailemalla huomasin, että painelevy tarttee parikseen teräslevyn jousien päälle eikä alumiinista. Teräksinen on huomattavasti ohuempi! Johan toimi eli luisto loppui.

Kytkintaistelun osapuolet (kuvassa oikea teräslevy paikallaan ja kaikki 5 kitkalevyä mahtuu nyt sisään):



No siitä sitten lähdin innolla ajelemaan duunireissulle Porvooseen. Matkalla mopo sylkäs toisen tulpanjohdon irti puolasta. Johto kiinni ja matka jatkui taas kaikkien kahden pytyn voimin. Porvoon päässä alkoi kuulua pientä "supsutusta" etupytystä. Tsekkailin parkkipaikalla pikaisesti ja funtsin, että se tuli pakoputken tiivisteestä. Himaan päin tullessa sytkytys paheni ja meno hiipui. Pääsin rekkojen peesissä yhdellä pytyllä himaan. Analysoin siinä ajellessa, että etupytyn pakovena on palanut ja pytystä on kadonnut paine.

Himassa tarkkailin paremmin potilasta. Aika pian huomasin, että yksi kannenpultti oli päässyt löystymään. Olin kyllä jälkikiristellyt pariin otteeseen kansia, mutten tarpeeksi huolella. Siitä sitten kansi pois ja kotivarastosta löytynyt uusi kannentiiviste tilalle. Hioin kivellä pytystä ja kannesta snadit rosot pois. Ja taas pelas.

Antautunut kannentiiviste. Jokainen voi mielessään pohtia mikä viidestä kannenpultista oli löystynyt:



Siitä sitten pe illalla autolla mökille, koska viikonlopuksi oli luvattu aika märkää tuulta. Lauantaiaamu valkeni perhanan sateisena. Join siinä rauhassa aamukafetsufeoleeta, kun selän takaa alkoi kuulua tip.....tip...tip..tip.tip. Katto vuosi keittiön lattialle. Sissos! Tämäkin tässä - mitähän vielä!

Siitä rytkyt niskaan ja sateessa katolle tarkastamaan mistä voda menee läpi. Edellinen omistaja oli lyönyt pellin läpi "väliaikaiset" lapetikkaat 4" galvaaninauloilla. Olin korvannut nämä tikkaat oikeilla lape- ja talotikkailla, mutten ollut huomannut paikata yhtä naulanreikää kunnolla. Onneksi mökiltä löytyi bitumikittiä, jolla olin tiivistänyt peltien saumat viime kesänä. Sitten vintille puhalluslasivillan sekaan kauhomaan märät villat pois.

Ihmetsägä 1.: katto alkoi just vuotaa, kun oltiin mökillä ja metrin päässä mun aamukahvipaikasta.

Ihmetsägä 2.: Kattopaneleiden yläpuolella höyrynsulkumuovissa oli just sillä kohtaa 2-3 cm viilto, josta vesi pääsi heti paneleiden läpi alas lattialle. Jos viiltoa ei olisi ollut, vuoto olisi voinut pussittaa vettä vaikka kuinka kauan ja joko rysähtää kerralla kattopaneleiden läpi tai homehduttaa pikkuhiljaa kattorakenteita.

Konttailin varmuuden vuoksi muutkin paikat ja onneksi oli kuivaa. Lasivillassa möyriminen ahtaassa tilassa ei oo ikinä ollut ykkönen hauskoja harrastuksia miettiessä.

Pikkujuttujahan nää oli, mutta peräkkäiset harmit aina tuppaa harmittamaan. Oli lisäksi kaikkea valmisteltavaa juhannusta varten, joten ylimääräisiä hommia ei ollut huomioitu suunnitelmissa. Saatiin kaikki kuitenkin hyvin valmiiksi juhannusjuhlia varten.

Sen verran on tullut ikää, elämänkokemusta ja etenkin vastoinkäymisiä lokikirjaan, että mä oon aina funtsinut just silloin, kun oikein v-tuttaa peräkkäiset ja päällekäiset vastoinkäymiset että nää on aina vaan väliaikaisia. Seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla kaikki meneekin ihan toisella tavalla. Ja just tota tulevaa kun ajattelee kaikken pahimmalla kohtaa, niin v-tutus liukenee ihan siedettäviin mittoihin. Ja jos purkaa kaiken energiansa hammasten kiristelyyn ja kivien potkimiseen, jää korjaustoimenpiteillekin vähemmän energiaa.

Päätän raporttini täältä tähän. Oikein pitkää, hyvää, lämmintä ja rentoa kesää kaikille.