Matkakokemuksia vuodenvaihteen lomareissulta

Palattiin lomareissulta todella komeaan talviseen Suomeen. Kööpenhaminan ilmastokokous sai näemmä paljon ja nopeasti aikaan. Onneksi säätivät lämpötilapudotuksen vain noinkin pieneksi. Lähtö oli 26.12. ja paluu lauantai-iltana 9.1. Kävin tänään 10.1. hiihtämässä Petikko-Keimola lenkin upeassa talvisäässä ja -maisemissa. Vapaa valkoinen isänmaa näytti todella upealta.

Oltiin perinteisesti Floridassa, tällä kertaa Daytona Beachilla ja Orlandossa. 2 viikkoa meni kuin siivillä. Hiilijalanjälki on huomattava. Ennenkuin vedän ranteet auki, ripottelen tuhkaa päälle ja menen ojaan, lohduttaudun sillä että lämmitän maalämmöllä lämpiävää matalaenergiataloamme paljon puilla, pyöräilen aika usein työmatkani (ja kyllä - kesällä moottorin avustamana (5 litraa/100 km, jos tuuppaa iisisti)) ja elän muutenkin kurissa ja nuhteessa.

Jenkeissä on tullut käytyä sekä duunimatkoilla että lomilla paljon. 90-luvun lopulta lähtien nopeasti laskien n. 15 kertaa. Ainakin vierailijan kannalta kaikki toimii hienosti: palvelu, hinnat, liikenne, kaupat, tuotteet, ilmasto.

Lomamatka-agendamme noudattelee aina samaa kaavaa: päivät ollaan rantsulla nokka kiinni kirjoissa (mulla aina on pakko olla muutama duuniasioihin liittyvä omantunnon rauhoittamiseksi, muuten meen perinteisellä sotakirjallisuudella (Törniä tällä kertaa mukana rautaisannos). Nyt mukana oli myös Tuure Junnilasta kertova kirja "Oikeistolainen". Olipahan kovaa aikaa, kun kommarit pääsi röykyttämään oikein tuelta, Kekkosen kompatessa vahvasti.
Iltapäivällä lähdetään syömään halpispikaruokapaikkoihin ja sieltä kauppoihin, jotka ovat auki aina. Myös pyhinä. Ostan yleensä kaikki vuoden vaatteet USAsta. Esim. Leviksen farkut oli nyt tarjouksessa 20 taalaa eli meidän vaihtokurssilla n. 14€. Meidän vakiokauppoihin kuuluvat Ross (dress for less...), TJ Maxx, Marschall's + kaikki lähistön tehtaiden Outletit. Käyn toki tsekkaamassa kaikki kulmien mopokaupat.

Vaikka monesti moititaan paikallisten tapoja muodolliseksi, pinnalliseksi tapakäyttäytymiseksi, joka ei todellisuudessa tarkoita mitään, se kuitenkin tekee asiointia miellyttävämmäksi kuin perinteinen ryssätyylinen kekkosslovakialainen "suu-krokettiporttina-mee-pois-häiritsemästä" palvelumentaliteetti. Vaikkei se todellakaan tarkoita mitään jotenkin tuntuu hienolta, kun esim. nuori heppu toivotti "have a nice evening", kun poistuimme kaupasta kuitenkaan ostamatta mitään. Ja tämä toistuu joka paikassa. Tapakasvatus kohdillaan. Isossa ostoshelvetissä (Orlandon Prime Outlet Mall) saimme tuntumaa perinteiseen eurooppalaiseen "kaikki-mulle-heti-nyt" tyyliin, kun sinne oli saapunut ilmeisesti italialaisia sankoin joukoin. Tuuppimista ja tönimistä, kaupat kuin ryöstäjien jäljiltä vaatteet heitettyinä sikin sokin. Paikallisten tyyliin kuuluu antaa olla huomaavainen ja antaa tilaa. Jos jostain syystä tullaan samalle kurssille, kuuluu heti "excuse me". Ei huudeta eikä möykätä.

Nyt Floridaan sattui tavallista kylmemmät kelit. Lämpötila oli aamulla jopa pakkasen puolella. TV:ssä näytettiin, kun joku järjestö pelasti kilpikonnia sisätiloihin ja manaatit hakeutuivat satamäärin jonkin voimalan lauhdevesiin lämmittelemään. Kerran aikaisemmin sattui samanlainen tilanne, kun suihkuvirtaus pohjoisesta pääsi jäähdyttämään Floridanniemen. Lähdin sillä reissulla lenkille aamulla pelkillä sortseilla ja t-paidalla, sporttisandaalit jalassa. Kaksi varvasta jäätyi. Hölmö mikä hölmö.

Muutama juttu kuitenkin aina ihmetyttää toivon ja loiston maassa. Ensimmäisenä pistää silmään lihavuus. Ei mikään pikkupyöreys, vaan törkeä ylipaino. Ihmisten koon vuoksi mm. kaikki suihkukaapit hotelleissa ja kauppojen sovituskopit on jouduttu tekemään pienen yksiön kokoisiksi. Lihavuus on sitä luokkaa, ettei ihmisen normaalitoiminnot kuten kävely enää onnistu. Kaupoissa pitää näitä valaita varten pitää olla sähköiset ajettavat ostoskärryt. Luulisi hälytyskellojen jossain vaiheessa varoittavan, kun ihminen huomaa ettei omin voimin liikkuminen enää luonnistu.

Toinen juttu on autojen määrä. Autoja on joka paikassa, jokaiseen vuorokauden aikaan PALJON. Koko maa on rakennettu autoja varten. Parkkipaikat vievät pinta-alasta helvetin paljon. Kaikkien, pienienkin kauppojen eteen pitää varata jättiparkkipaikat tien ja kaupan väliin. Ostosalueelta ei pääse tien toiselle puolelle 100-200 metrin päähän kuin autolla. Ali- tai ylikulkua ei ole eikä suojatietä.

Autojen määrä ja lihavuus. Hyötyliikunnan vähäisyys. Selkeä syy-seuraus. Kävelijä, julkisen liikenteen käyttäjä tai pyöräilijä on yhteiskunnan kelkasta pudonnut luuseri tai kummajainen. Meidän alkaa olla turha ilkkua tästä jenkeille. Samaan suuntaan ollaan täälläkin menossa. Katukuvassamme lyllertää todella raskasta kalustoa.

Ainakin Florida tarjoaisi upeat mahdollisuudet hyötyliikuntaan; rannikko tasaista hiekkamaata jonne olisi helppo tehdä pyörätiet. Ilmasto mahdollistaisi myös ympärivuotisen hyötyliikkumisen. Nyt paikallinen TV on täynnä ihmekuureja tai -vempaimia joilla pyritään läskin selättämiseen. Tai sitten ajetaan autoilla saleille, joissa juostaan tai kävellään juoksumatoilla.

Toisella hotellilla oli kohtuullisen omat isot ulkoilualueet kävelyteineen. Erikoisen näköistä, kun pulleroperheet vuokrasivat fillareita ja lähtivät etupyörä "kirjoittaen" epäuskoinen hymy naamallaan extremeseikkailulle aidatulle hotellialueellemme. Oli siinä varmaan kertomista kotipuolessa.

USAssa olisi paljon tehtävissä koko maapallon hyödyksi ainakin kun tsekkaa asiaa tavistallaajan silmin. Lisää pontta ajatuksille tulee maan mittakaavoista; yli 300 miljoonaa runsaasti kuluttavaa asukasta.

Kierrätys on olematonta. Muoviset maito- ja limupullot menee samaan sekajätteen sekaan kuin alumiiniset juomatölkitkin. Mun silmään ei missään sattunut kierrätys-/keruumestoja.

Autot ovat jättikokoisia SUV:eja tai jatkohytillisiä pickuppeja. Lähes kaikki isoilla bensakoneilla, jopa matkailuautotkin. Kakku maksaa 2,70 USD / gallona. Eli n. 50 senttiä / litra. Hyötyajoneuvot ovat lähes kaikki myös pickuppeja, minkä vuoksi ne joutuvat vetämään perässään katettuja peräkärryjä mikäli duunikamat ei mahdu lavan lukittuun säilytysboksiin. Tilaa menee siis kahden auton verran. Lava-autokulttuuri on jostain syystä juurtunut käsittämättömän vahvasti USAan. TV-mainoksissa nämä 4-vetoiset jätit ajavat jossain louhoksilla roiskuttaen ylimielisesti kuraa ympärilleen. Normiliikenteessä nämä monsterit liikkuvat kuitenkin sileillä asfalttiteillä alustat puhtaina kuin tehtaan jäljiltä. Vähän niinkuin olis parketilla futisbläägät jalassa. Harrasteautoina mä ymmärrän noi härvelit, mutten vakiokulkuvälineinä.

Suomessa vauhkoillaan lähes pakokauhunomaisesti ilmastomuutoksen vuoksi. Joskus tuntuu, että koko maailman ilmastomuutos on Suomen käsissä. Tottakai kaikki toimet mitä täällä tehdään edesauttavat maailman tilannetta, mutta painetta pitäisi laittaa enemmän näihin ympäristöä todella raskaasti kuormittaviin maihin. Tulee vaan tenkkapoo monille nykyisille stalinistivihreille, kun arvostelu pitäisi kohdistaa Venäjään tai Kiinaan. USAn arvostelu on helpompaa, sehän on ollut maamme tapa jo 60-luvulta lähtien. Kaiken arvostelun ykköskohde.

Tsekkailin netistä kotimaan asioita. Ikävä tapaus toi Sellon juttu. Vastuu tästä on vyörytetty suomalaiselle väkivaltakulttuurille. Niinpä tietysti. "Rasistit" ovat kuulemma riemastuneet, koska tekijä on ulkomaalaistaustainen. Just.

Hesarissa oli tänään upea yleisönosastokirjoitus otsikolla "Miten humanitaarinen maahanmuutto ratkaisee maailman ongelmia?" Kirjoittaja Riikka Purra, kansainvälisen politiikan tutkija Kirkkonummelta. Muutama poiminta Purran kirjoituksesta:

"Kun pohjoismaisia hyvinvointivaltioita taannoin rakennettiin, otettiin kansallisen omantunnon mittariksi se, miten valtion heikompiosaisten asiat oli hoidettu. Nykyään hyvinvointia ei kuitenkaan käsitetä pelkästään valtion rajojen tai yksittäisten kansallisuuksien sisäiseksi asiaksi. Hyvää ja kaunista ympärilleen tahtovat valtiot – tai näiden "humanitaarinen byrokratiakoneisto" – ovat siirtäneet moraaliset velvollisuutensa globaalille tasolle.

Tällöin ovat hämärtyneet paitsi toiminnan mielekkyys ja tehokkuus myös se, mikä oikeastaan on mahdollista ja miten. Puhumattakaan siitä, että "omien kansalaisten" hyvinvoinnin puolustamisesta on tehty irvokasta, suvaitsematonta ja jopa pahan nationalistista."

"Turvapaikanhakijoina maahan saapuvat ihmiset ovat epäilemättä niin inhimillisiltä kuin taloudellisiltakin ominaisuuksiltaan vahvempia kuin he, jotka eivät koskaan lähde. Tätäkö me sitten haluamme?

Kun he saapuvat maahan, astuu byrokratiakoneisto kuvaan. Perusteluita koneiston tarpeellisuudelle voi olla vaikka minkälaisia, mutta lopulta mikään ei muutu: maailmassa on yhä enemmän heikkoja valtioita, kärsiviä ihmisiä ja eriarvoisuutta."

"Vallalla oleva ideologia juurruttaa meihin käsityksen, että olemme muukalaisvihamielisiä tai että kohtelemme huonosti lapsia ja riistämme heiltä oikeuden perheeseen (HS Vieraskynä 28. 12.) tai että pakotamme huono-osaisia maailmantovereitamme kohti suurempaa kurjuutta, kun palautamme heitä takaisin lähtömaihin.

Samalla kun omaan identiteettiimme perustuvia arvoja, kuten demokratia ja tasa-arvo, nakerretaan itsekkyyden ja suvaitsemattomuuden syytöksillä, ei jäljelle jää kuitenkaan mitään kiinnipidettävää.

Mutta näihin oleellisiin kysymyksiin ei maahanmuuttobisneksen edustajien tarvitse ottaa kantaa: he pelaavat vain tässä keinotekoisessa luonnollisuudessa, jossa pienikin liike muuttuu merkitykselliseksi ja tarjoaa sen tekijälle harhaluulon hyödyllisyydestä, moraalisuudesta ja epäitsekkyydestä. Ja kukapa meistä ei sellaiseksi haluaisi itsensä tuntea?"


Todella hyvin kirjoitettu koko kirjoitus. Kirjoituksella repäistään perinteinen rasismiase käyttäjiensä kädestä.