Toisen kerran elämässäni Aasiaan, nyt matkustettiin Vietnamiin. Eka kerran ilman jälkikasvua, koska Atte meni inttiin ja Anni jatkoi opiskeluaan Jyväskylässä.
Vietimme aluksi kolme päivää Saigonissa eli Ho Chi Minh Cityssä, kuten se sosialistisen järjestelmän mukaan nimetään. N. 9 miljoonan asukkaan kylä 90 miljoonan asukkaan maassa, joka on pinta-alaltaan Suomen kokoinen.
Oltiin siis kommunistisessa maassa, joka taisteli itsensä vapaaksi imperialistien ikeestä, taatakseen itselleen vasemmistoideologiaan perustuvan paratiisin. Aikaa tästä vapautumisesta oli siis kulunut 35 vuotta. Puhtaalla vasemmistoideologialla on
siis ollut kylliksi aikaa näyttää mihin järjestelmä pystyy täydellä teholla. Tulos: kurjuutta, köyhyyttä, sotkua ja löyhkää. Mutta myös erittäin ystävällisiä ja rehellisiä ihmisiä sekä upeat luonnon olosuhteet. Raaka-aineita omasta takaa, öljyä, kumia jne. Mutta sosialismi ei ole onnistunut kehittämään jatkotuotantoa, vaan maa on pysynyt raaka-aineiden tuottajana.
Mitenkähän on mahdollista, että emämaa-ryssän kommunistisosialismijärjestelmän lopulta (ja onneksi) romahduttua, Vietnamissa ponnahti esiin erittäin vahva yksityisyrittäjyys? Kuin jättiläispato olisi murtunut. Tavaratalot ovat pientenyrittäjien myyntikojujen keskittymiä, jokainen myyjä näyttää olevan itsenäinen yrittäjä. Aurinkolasi- ja stendarimyyjiä velloo kadut täynnä ja myyntitapaa voisi kuvata "sinnikkääksi". Kaikki on kaupan, siis ihan kaikki.
Miten kommunismi näkyy täällä? Kommunismi näkyy pömpöösimäisinä hallintorakennuksina, jotka kohoavat kurjien asumustojen keskeltä kerskaillen esiin. Kommunismi näkyy edelleen sirppi, vasara ja tähti symboleina katukuvissa ja Ho Chi Minhin viisaat ja kaikkilaupiaat kasvot vaanivat kaupoissa ja kadunkulmissa. Lapsia viihdytetään kulahtaneissa huvipuistoissa, joissa viihdehärvelinä voi olla meillä nähdyn kolikkohevosen sijaan esim. lasikuidusta tehty tankin ampumatorni tykkeineen, joka liikkuu ylös-alas ja sivuille. Siinä piltti voi kuvitella miten voisi ampua kapitalistilta aivot pihalle.
Ihme juttu, että kansandemokraattisia korskeita kommunistisia hallintorakennuksia täytyy jatkuvasti vahvasti vartioida. Eikö nämä olekaan kansan yhteistä omaisuutta, yhteisiä oleskelutiloja?
900-luvulta oleva Cham-kansan korkealle kukkulalle rakentamat shiva-jumalan palvontaan tarkoitetut kolme temppeliä oli häpäisty rakentamalla niitä korkeammalle kommunistien oma tyylipuhdas sosialistista realismia edustava muistomerkki, nyrkissä olevine ylöskohotetuine käsineen, aseineen, tähtineen jne.
Lapset käyvät koulussa somasti punaiset pioneerihuivit kaulassa. Näimme yhteisliikuntaesityksiä ohikävellessämme. Toiminta näytti sotilaalliselta äkseeraamiselta. Sinänsä sotilaallinen kuri voisi olla meilläkin joskus ihan paikallaan velttojen riku-pettereiden ja muhammedien "motivoimiseen"....
Lasten suuri huvi näyttää olevan puhua turisteille englantia. Pieni kujia kävellessämme tai mopolla ajaessa kylien läpi, äidit nappasivat pikkulapset syliin ja hymyillen laittoivat vauvat "heiluttamaan" meille.
Lapset huusivat joka paikasta "Hello!". Kolmen reippaan pikkupioneeritytön ryhmä tuli jossain kaukana taajamista luoksemme mopotauolla kysyivät nimemme ja esittelivät omat nimensä. Riemua riitti molemmin puolin, kun vaihdoimme muutaman sanan heidän kanssaan.
Englanninkielen opettaminen on ollut kiellettyä ja siksi englannin kielen taito on hemmetin puutteellista, mutta sitä arvostetaan ja sitä yritetään itsenäisesti kehittää.
Venäjänkielisiä kylttejä on paljon. Rafloissa ruokalistat on venäjän kielellä. Vanha valtasuhde myös näkyy asenteissa. Venäläiset käyttäytyvät törkeän ylimielisesti ystävällisiä paikallisia kohtaan. Hotellin aamiaispöydästä oli hyvä tarkkailla miten sisääntulijat antoivat aamiaslipukkeensa vietnamilaistarjoilijalle. Ryssät tulivat sisään miehet hihattomissa paidoissaan, naiset korkokengissään, öykkärimäisesti
aurinkolasit päässään. Ne kenen silmät ei ollut peitetty jättimäisten aurinkolasien taakse, eivät edes katsoneet lippujen kerääjä saati sanoneet mitään tervehdystä.
Sosialismi näkyy myös lukuisina koomisen tarpeettomina virkoina. Katujen kulmissa on koppeja, joissa istuu virkamiehiä koppalakkeineen ja olkalappukauluspaitoineen. Temppelimuistomerkillä oli portilla/puomilla lipunmyyjä, joka myi meille sisäänpääsylipun. Jätimme mopon parkkiin, jonka jälkeen tärkeän oloinen vanhempi virkamies omalla puomillaan ja omasta lippukopistaan otti lippumme ja reijitti niihin arvokkaasti reiät. Olimme kolmen venäläisen kanssa ainoat vieraat koko alueella. Olisiko tämä myös suomalaisen vasemmiston tavoite? Tällälaillahan voisimme työllistää huikeat määrät työttömiä.
Reijittäjäkaverilla oli muuten varmaan kotona kertomista työpäivän tapahtumista: "olipas tänään töissä kiirepäivä, yhtäkkiä jouduin tekemään viiteen lippuun reijät!"
Heppu oli muuten kierroksemme jälkeen ansaitulla teetauolla.
Vietnamilaiset voisivat oikeutetusti olla katkeria entisille kommarisosialisti"veljilleen", mutta kansanluonne on niin peruskohtelias, että se nielee edelleen näiden öykkäröinnin alistuen. Turistirahaahan ne toisaalta nyt tuovat.
Suomen sosialistit, hävetkää järjestelmänne maailmalle aiheuttamaa tuhoa ja alennustilaa.
Jenkit hävisivät sodan, mutta nyt näyttävät voittavan ilman aseita. Kaikkea voit ostaa joko dongeilla (paikallinen valuutta) tai USD:lla. Kaikki merkkitekstiilit (feikit) on kovaa valuuttaa. Kansainväliset hitit soi ja länsimaalaistuminen on in. Suunnatonta nautintoa kuunnella kymmeniä kertoja aamiaisella pan-huiluversio Titanic-leffan "My heart will go on"-kappaleesta.
Hämmästyttää, miten vähän paikalliset välittävät luonnosta ja siisteydestä. Kaikki törky, saasta ja paska dumpataan ihan minne vaan. Voi olla, että syynä on yli 30 vuotta jatkunut sosialismin aiheuttama selviytymistaistelu, osasyynä voi olla myös se, ettei asumustaan ja sen maa-aluetta omista henkilökohtaisesti. Kaikki tienvarret ja talojen ympärystät on täynnä roskaa. Tuhottomat määrät muoviroskaa, jota myös poltetaan asuinalueiden tuntumassa. Katku on melkoinen. Mopoajelulla hajumaailma vaihteli kusesta ja paskasta, mätänevään eloperäiseen jätteeseen palaneeseen muoviin ja muuhun poltettuun jätteeseen. Vaimon hajuaisti, jonka muuten pesee tarkkuudessa mennen tullen huumekoiran hajuaistin, yökkäili monen monta kertaa.
Saigon-joki näytti jättiläisviemäriltä. Phan Thietin yhden sillan vieressä paikallisen torin jätteet oli kipattu jokeen jo niin kauan, että kivipenger jatkui
pari metriä lisää joelle vuosien kerryttämällä jätepenkereellä. Yksi kaveri käveli sillalla meidän edellä. Sillalla lojui rikkinäinen mopon rengas. Saman tien heppu potkaisi renkaan jokeen.
Vierailimme Lotusjärvellä, jossa yksinä yleisön vetonauloina oli mm. 50 cm ketjussa ollut apina, pohja-alaltaan 30 cm korkeassa ja 40 cm korkeassa häkissä "viihtyneet" orava ja joku lintu. Kuvassa turisteille myytävää eksotiikkaa.
Asuin"talojen" välissä oli auto- ja työkonekorjaamoita, joiden maaperään oli väristä ja hajusta päätellen kaadettu jo toinenkin öljynvaihto.
Miksei Greenpeace toimi täällä? Eikö sosialismin "saavutuksia" saakkaan arvostella? On varmaan parempi arvostella monikansallisia yhtiöitä. Mittakaavat saastuttamiselle ovat huikeat, 90 miljoonaa ihmistä saavat tällä tavoin aikaan jo maailmanlaajuisesti
merkittävää jälkeä. Kotisuomessa vihreillä lienee Oleellisempaa edelleen kohkata vähemmistöistä, luomuruuasta, ruuhkamaksuista ja kaupungin henkilökunnan työfillareista. Vittu mitä näpertelyä.
Lisäksi kaikki suomalaiset on syyllistetty peräkammareiden pojiksi ja tytöiksi, jotka aiheuttavat itsekkäällä toiminnallaan yksin koko maailman ilmastonmuutoksen. Yritysten toimintaa kuristetaan kaikenmaailman energia-ja ympäristömaksujen jatkuvalla korottamisella.
Safka Vietnamissa on naurettavan halpaa ja hyvää. Illallinen kahdelle punkkupulloineen ja normiruokajuomineen n. 8 Eur. Ja ruoka on todella hyvää! Tuoretta chiliä piisaa, ruoka on maukasta ja täyttävää mutta ei kuitenkaan tule ähky olo. Ruuasta muuten myös cityvihreille vinkki. Ei ollut kiva katsoa, kun venäläiset erikoisuudentavoittelijat kuvauttivat itsensä ensin elävän illalliskilpikonnansa kanssa. Valaan, krotiilin ja hain lihaa näyttää olevan myös tarjolla.
Monessa paikassa on käyty, mutta ikinä en ole nähnyt missään näin villiä liikennekulttuuria. Mopoja, mopoja ja mopoja. Tai no, kevareita ne tais olla, mutta kuitenkin - niitä riittää. Koska mopot on nelareita kaupungin äänimaailma on kohtuullinen, mutta se äänimerkin käyttäminen... uusimaalainen pohjoismaalainen rauhalliseen menoon tottunut järjestyksen ihminen yritti olla jo etukäteen olla asennoitunut oikein eli maassa maan tavalla. Silti alkoi kohtuunopeasti nyppiä se jatkuva piip-piip ja tööt-tööt.
Bussit ja taksit jyräävät mopojen joukossa. Paikallisiin tapoihin ei kuulu odottaa ohituspaikkaa, vaan moporykelmän ohi lähdetään missä kohdassa vaan. Vaikka tulisi
mitä vastaan ja torvi soi. Machon ego ei kestä odottelua. Jalankulkijaa ei väistetä tai varota. Isot turistibussit posottavat kylien läpi jalkakäytäviä hipoen 60-80 kmh vauhtia.
Jos mopo aikoo kääntyä vasemmalle, kuski ottaa muutaman kymmenen metriä ennakkoa ja ajelee vastaantulevaa liikennettä päin näiden piennarta pitkin. Usein pimeällä ilman valoja. Pari pientä mopokolaria nähtiin, mutta olisi mielenkintoista tietää liikenteen kuolleisuusluvut.
Käytiin mopolla toisena päivänä tsekkaamassa Ta Cu-vuorella lepäävä 49 m pitkä buddha-patsas. Mentiin kondoli-hissillä ylös, mutta laskeuduttiin kävellen vuorelta alas. Mielenkiintoinen kokemus oikea paikallinen viidakko äänineen. Silti, tämänkin nähtävyyspolun varrella oli kaikki roskat heitetty polun varteen. Kommunistiseen ideologiaan on aina kuulunut härski kaksinaamaisuus. Julkisuuskuvaa vaalitaan kulisseilla. Niin tälläkin vuorella. Turistien näkösälle oli sijoitettu tiheään Recycle ja Non-Recycle jäteastioita. Muutama satametriä sivuun ja kaikki
roska on ojissa, pientareilla ja pihoilla.
Mopolla tuli pärtsättyä jälleen n. 100 km. Tuntui, että ajaminen oli tietokonepelin pelaamista. Väistä härkävankureita, väistä vastaantulevaa trikeä (kolmipyöräinen prätkä), väistä sivutieltä pääteille eteesi tulevaa bussia, jonka kuski ei edes vilkaisekaan sivulle. Ainoa ero tässä liveversiossa oli, ettei noviisitasoa ollut ollenkaan, vaan lähdettiin suoraan eksperttitasolta ja epäonnistumiset olisivat sattuneet oikeasti.
80-125 cm3 prätkät kuljettavat toistaiseksi Vietnamissa suurimman osan tavara- ja henkilökuljetuksista. Nelihenkinen perhe, 7 24-tölkin kaljalaatikkoa, täysiä kalasankoja (2 kpl, arvio 20 litraa kutale), heinää, jne. mitä vaan kulkee mopoilla. Paras mitä reissulla olen nähnyt mopon päällä: 2-hengen sohva + 2 nojatuolia. KYLLÄ!
Meillä motoristit eivät voi lähteä prätkällä matkaan, jos mukaan pitää saada mahtumaan lompakon lisäksi vaihtokalsarit.
Mikäli tämä työmoraaliltaan ilmeisen hyvä yhteiskunta vapautuisi nopeasti sosialismista, voisi yhteiskunnan infraa kehittää Vietnamiin rantautuvien ulkomaisten yritysten sekä omien vapaiden yritysten verotuksesta kertyvillä tuloilla. Jos siis sosialismi vihdoinkin näivettyy tästäkin maasta ja pääomasijoittajat voivat lähteä liikkeelle. Löytyisikö sitten esimerkiksi suomalaisillekin jätealan osaajille kysyntää? Kaatopaikkarakentaminen, jätteiden lajittelu, jätevoimalat jne. voisiko siinä olla yksi suomalaisen osaamisen alue mitä voisimme myydä?
Laajaa merenrantaa, jossa isot aallot lyövät kokoajan, Vietnam voisi hyödyntää jo laajasti kehitettävän aaltoenergian avulla. Ettei aina vaan ulkoisteta tuotantoa näihin halpatyövoiman maihin, joissa ei lakkoilla ja tuotantokulut on murto-osan Suomen kuluista.
Kirjoitan tätä parhaillaan hotellin allasbaarin vieressä, paksujen venäläisten ajellessa edestakaisin vesiskoottereilla ranta-aallokossa. Julkaisen tekstin blogiin myöhemmin parempien nettiyhteyksien ääreltä.
Kotosuomessa odottaakin valtuuston kokous, jossa päätetään Vantaa-Helsinki yhdistymisselvityksen jatkosta. Vastasin tänään Hesarin toimittajalle täältä Vietnamista, etten kannata yhdistymisselvityksen jatkamista. Painotin vielä kysyjälle ettei kielteisen kannan syynä ole varmasti pelko omasta valtuustopaikasta. Yksinkertaisesti vantaalaisena veronmaksajana en näe liittymisellä saavamme mitään etuja. Päinvastoin. Perustelut edellisessä bloggauksessani.
.jpg)
