maanantai 26. huhtikuuta 2010

Valtuuston kokous 26.4.2010


Kokoukseen valmistautuminen jäi lyhyeksi, koska himassa oli kaikenlaista rästihommaa pitkäksi venyneen Nizzan reissun ajalta. Tarkempi kuvaus paluumatkasta tätä kirjoitusta edeltävässä blogikirjoituksessa tuossa alla.

Kävin duunin jälkeen Sörkassa Et- tullipiirissa tullaamassa auton. Tullin kaavake osoittaa mistä tässä on kyse: "ilmastointi" -> kyllä. AHAA! automaattinen vai manuaali-ilmastointi, "metalliväri" -> kyllä HAHAA, lisää ökyä -> saat mokoma kerskailija maksettavaksi lisää ajoneuvoveroa. Olet kuitenkin ostanut samaan Euroopan yhteisöön kuuluvan maan alueelta auton.

Tullaus meni nopeasti ja pääsin ajoissa kokoukseen.

Viimeinen kokous vanhassa valtuustosalissa. Kokous videoitiin tämän vuoksi.

Hyvinvointiraportista muutama puheenvuoro. Vihreiden puheenvuorossa painotettiin maahanmuuttaja-asioita, mm. kaupungin kustantamia kuljetuksia pitäisi saada koululta toiselle, jotta maahanmuuttajat saisivat helpommin opetusta omaan äidinkieleensä.
Aika paljon puheenvuoroja... siis raportista joka oli tiedoksi valtuustolle.

Kimmo "matkustaja" Kiljunen piti puheenvuoron, jossa referoi demareiden slogania "maassa maan tavalla". Pian tämän jälkeen Kiljunen piti puheenvuoron, jossa kehoitti Vantaata suorittamaan positiivista diskriminointa maahanmuuttajien työllistämisessä. Positiivinen diskriminointi on suomeksi positiivista syrjintää eli jos kaksi tasavahvaa hakijaa, mamu pääsee duuniin.

Kommentoin, että omasta mielestäni tämä ei rimmaa: maassa maan tavalla ja silti syrjitään oikeudenmukaista päätöksentekoa. Mielestäni pitää valita pätevin - ei sopivin.

Saramo kommentoi, että mitenkäs opettajat - valitaan miesopettaja naisen sijaan samassa valintatilanteessa? Vastasin, että miesopettajia on niin vähän että on tässä on pakko suosia miehiä. Kuulemma sama koskee mamuja. Olisi pitänyt lisätä vielä, että oppilaistahan puolet on poikia. Sen vuoksi on oleellista, että maikkoina on myös miehiä.

Kohdat 10-13 Vantaa perustaa "Vantaan suun terveydenhuollon liikelaitos"-nimisen liikelaitoksen joka tuottaa hamppihoitopalvelua kuntalaisille. Tämän laitoksen johtokunnan kooksi esitettiin viisi henkeä, keskiryhmät ja persut jätettäisiin tästä ulos. Virheet... anteeksi vihreät luovuttivat paikkansa aatetovereilleen, komm.... vasemmistoliitolle.

Pidin puheenvuoron jossa olin samaa mieltä ettei kannata paisuttaa johtokuntia, jottei päätöksenteko rapaudu. Toisaalta on huolehdittava siitä, että tasapuolisuus eri valtuustoryhmien kesken tulee toteuttaa jollain tavoin.

Nuorisovaltuuston edustaja valtuustoon. Asia palautettiin valmisteluun. NuValle tullee 1 puheoikeudellinen edustaja Vantaan valtuustoon. Ryhmien välisessä neuvonpidossa ennen kokousta pyysin puheenjohtajaa näissä kohdin sitten skarppia otetta jottei kokous lipsahda sirkuksen puolelle. Mitenkään väheksymättä NuVan edustajia. Joku viime syksyn kokous missä NuVan edustaja piti pitkän performanssi-improvisaatiopuheenvuoron ei hyvää lupaillut. Yksittäistapaus toivottavasti.

Tässä olisin kyllä vieläkin sitä mieltä, että olisi parempi jos nuorisoa koskevissa asioissa nuorisovaltuustolta pyydettäisiin lausunto esityslistan liitteeksi ja
päätöksen teon pohjaksi. Nyt voi käydä niin, että vuorollaan oleva NuVa:n edustaja puheenvuorossaan tuo pelkästään omia henk.koht. mielipiteitä eikä koko NuVa:n kantaa.
NuVasta ei saa tulla myöskään poliittisten broilereiden hautomo. Sitä se tosin taitaa olla jo....

Jätin aloitteen yhdessä Niinistön Jaakon kanssa. Saimme aloitteellemme 15 allekirjoitusta eli aloite tulee valtuustolle aikanaan takaisin. Idean aloitteelle sain toiselta nimettömältä taholta - kiitos vielä kerran siitä tälle "taholle". Laitoin siihen muutaman oman lisäyksen. Ai niin, se itse aloite menee näin:

ALOITE LUOTTAMUSHENKILÖIDEN ULKOMAANMATKOJEN OMAVASTUUOSUUDEN ASETTAMISEKSI

Esitämme virkamiesvalmisteluun luottamushenkilöiden ulkomaanmatkojen omavastuuosuuden asettamisen.

Omavastuuosuus voi olla esimerkiksi kiinteä 100 €:n suoritus tai 20 % osuus matkan kustannuksista henkilöltä.

Edut:

- matkan tarpeellisuus tulee tarkemmin harkittua
- osallistujan sitoutuminen matkaan ja sen hyötyihin kaupungin kannalta on parempaa
- pienentää osaltaan matkasta kaupungille aiheutuvia kustannuksia

Lisäksi matkasta on laadittava raportti, joka jaetaan kaupunginvaltuustolle matkaa seuraavan kokouksen aineiston liitteenä.


Blogin kuvassa oon kasinotalouden vietävänä.

Mutkien kautta himaan - viisi päivää myöhemmin kuin piti - toisaalta tuli nähtyä läheltä sosialismin saavutuksia



Nonni, se meni sitten maamatkaamiseksi.

Tiistaina 20.4. piti olla paluupäivä. Paluupäivän aamuna menimme pakaaseinemme juna-asemalle, aivan kuten sadat muutkin. n. 100-200 metriä jonoa ja tunnelma aavistuksen "virittynyt". Lisämausteen tilanteeseen antoi ranskalaisten junavirkailijoiden lakko, jonka vuoksi luukuilla oli vain kolme virkailijaa. Pääsimme jonotuksen jälkeen luukulle ja kuulimme, että ekat vapaat junaliput on torstaille. Ok, otin käyttöön varman aseen, mairittelun. "Hey, You're the man, show me what you got". Nyt alkoi löytyä paikkoja, jo saman aamun junaan. Saimme liput koko matkalle Sveitsin Baseliin asti. Jep jep!

Nyt sitten viidellä junalla Baseliin. Päätimme kuitenkin yöpyä Ranskan puolella Mullhousessa. Eka hotelli oli täynnä, tokassa "hotellissa" tärppäsi. Tosi kämänen luukku. Varustukseen kuului tuhkis sängynpäädyssä.

Olimme jo funtsineet, että ostamme auton Saksasta joten jouduimme luukuttamaan jo yöllä Mullhousessa rahaa seinästä. Tämä siksi ettei nostoraja ylity seuraavana päivänä. Mielenkiintoista vetää isoja laukkuja perässä pimeillä sivukujilla muutama tonni massia povarissa.

Aamulla junalla Baseliin ja sieltä Freiburgiin Saksaan. Yksi vaihto tehtiin juosten edelleen jättilaukut peräkärryinä. Jouduin vastaamaan konnarin lähtövislaukseen vislaamalla ja stoge venttas meitä! Ehdittiin.

Olin tsekannut netistä mobile.de sivuilta Freiburgista sopivat autot. Muutama hyvä vaihtoehto oli tarjolla. Mailailin myyjärouvan kanssa ja sovittiin puhelimessa, että hän tulee hakemaan meidät autolla asemalta. Frau tulikin ja ajoimme hänen kotiinsa. Tulkiksi tuli naapurin hyvin englantia puhunut Herr. Ford Fiesta 2005 1.4 osoittautui 50 000 km ajetun auton veroiseksi myös livenä. Siitä kaupat tinkimisen jälkeen ja kättä päälle.

Lähdimme kilvittämään auton vakuutustoimiston kautta. Kaikki sujui uskomattoman tehokkaasti ja nopeasti. Frau oli meidän apuna virastossa.

Ilman navigaattoria jouduimme heittämään muutaman kunniakierroksen Freiburgissa, ennenkuin pääsimme matkalle kohti Nurnburgia. Marssivauhti motarilla on sikakova tai nolla: pari kertaa oli liikenne totaalisen seis kammokolareiden takia. Noissa vauhdeissa kun mällätään, ei selvitäkään ihan pikkuluntuilla.

Pääsimme viimein Nurnburgiin, jonne olimme sopineet tällit LVI-työharjoittelussa olevan tuttavaperheemme nuorukaisen Ronin kanssa. Roni oli meitä vastassa kaverinsa Erkin kanssa päärautatieasemalla. Kävimme yhdessä Burger Kingissä ja tsekkaamassa nuorten miesten asuntolan. Oli kiva nähdä ja jutella, ilmeisesti puolin ja toisin. Kuvassa herrat asuntolansa edustalla.

Seuraava yö Nurnburgissa ja aamulla suoraan navigaattorikauppaan. Johan alkoi tiet löytyä helpommin.

Jossain vaiheessa aloin ihmetellä rakennusten yleistä huonoa kuntoa ja raunioita keskellä kaupunkeja. Mitäs tämä, niksmannithan on perin pedantteja ympäristöstään. Nurnburgin vanha kaupunkikin oli aiemmin pommitettu atomeiksi, mutta nämä oli kunnostaneet sen samanlaiseksi kuin ennen sotaa. Mutta mikäs ihme täällä oikein oli? Ach so! Olimme tulleet entiseen itä-saksaan. Yli 20 vuotta ei riitä korjaamaan sosialismin aiheuttamaa kurjuutta.

Itä-Saksa oli sosialistisen leirin mallimaa. Miettikää lähtökohtia, sama kansa, samat olosuhteet ja lopputulos: keskieurooppalainen kehitysmaa. Pyydän tässäkin yhteydessä anteeksi, että olemme olleet aikanaan hiljaisesti hyväksymässä tätä kammottavaa kurjistamista. Suomessa ei saanut sanoa sosialismista poikkipuolista sanaa, vaan piti ääneen ihmetellä kuinka hienoa ja tasa-arvoista itäblokissa kaikki olikaan. Olin joskus jossain Neuvostoliiton vastaisessa tapahtumassa 80-luvulla ja SuPo keräsi meidän nimet ylös...

Sodan jälkeen liittoutuneet veivät saksalaiset katsomaan filmejä keskitysleirien kammottavuuksista ja valvoivat ettei kukaan ummistanut silmiään esityksen aikana. Oikein. Kukaan ei voinut sanoa, ettei olisi tiennyt tämän jälkeen noista hirmuteoista.

Nyt voitaisiin tehdä vastaava esityskierros: suomettumisen ajan pahimmat sosialistit (joita vieläkin on päättäjien joukossa paljon) pitäisi viedä kunnolla tutustumaan tähän kurjuuteen, jota he olivat silmät palaen edistämässä. Kiertoajelu pahimmissa paikoissa ja paikalliset ihmiset kertomaan sen ajan jokapäiväisestä elämästään esimerkkejä.

Voi vaan kuvitella miten luonnonsuojelu tms. seikat olivat näissä oloissa mitättömiä sivuseikkoja, kun kamppailtiin jokapäiväsestä leivästä. Omakotitalot sosialisoitiin usealle perheelle, ne rapistuivat hoidon puutteessa kun ei ollut pennin mynttiä omia varoja kiinni. Useammin ihmiset ajettiin elementtikerrostaloihin, koska se on sosialismin perusperiaatteiden mukaista tasapuolista asumista.

Teiden kunto oli karmea, paikkaukset oli tehty miten sattuu koska työnlaadulla ei ole merkitystä. Sama liksa tulee kaikille, teet työsi huonosti tai hyvin.

Päästiin Puolaan, jossa liikennekulttuuri oli mallia "jokamiehenluokan kisa". Taajaman liikennemerkki tarkoitti sitä, että matka jatkui samalla nopeudella (yli 100 kmh), mutta nyt edessä on mahdollisesti shikaaneja, joko paikallaan olevia tai eläviä. Puolan cannonball-race selvitettiin yhdessä päivässä. Hotellissa näin unta, että väistelin autolla kuoppia. Ai niin, ennen nukkumaan menoa tsekkasin hotellilla puolaksi dubattua Van Dammea ja join kaljaa joka maksoi 35 snt / 0,5 litran tölkki.

Aamulla Augustonowista (?) liikkeelle ja samaa kyytiä Liettuan, Latvian ja Viron läpi Tallinnan lautalle. Ehdimme klo 21:00 lautalle ja olimme 23:30 himassa.

5 junamatkaa, yksi auton osto, yli 2500 km ja 5 päivää.

Hesarin kaikkitietävä toimittaja huvittuneena vähätteli ihmisten kokemuksia vastaavilta matkoilta kolumnissaan 24.4. Jos funtsii mitä kaikkea joutui kokemaan tän matkan aikana ja lisäksi yksityisyrittäjänä ei päässyt duuniin viiteen päivään, voi sanoa että kaikkitietävä toimittaja voi milloin vaan testata saman kuvion. Laitetaan siihen muutama tuhat kanssa matkustajaa skabaamaan samoista resursseista. Ja kansalaispalkkaa tai muuta taikinamössön perusteetonta etua ei tuu seinästä.

Hyvä auto saatiin ja juomat nuoren miehen yo-juhliin. Ei sitä silti joka viikko tällaistä reissua tekis.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Jumissa kuin vänskän ruuna



Globaalimatkailijakatastrofi osui kohdalle. Oltiin just vikat jotka pääsi vulkaanisen tuhkan alta onnekkaasti matkalle ja - jumiin. Iteppähän lähdettiin.

Tultiin Nizzaan, patongin purijoiden maan eteläosaan. Mikäs tässä, hienot kelit ja katseltavaa riittää.

Muutama huomio täältä. Julkinen liikenne pelaa hienosti ja kalusto on kunnossa. Fransmannit tuntuu töykeiltä ja kadulla väistäminen ei kuulu missään nimessä tapoihin. Kadulla kävellessä ei myöskään ole mitään sääntöjä - ei oikean eikä vasemman puolen liikennettä. Röökiä poltetaan paljon. Yllättävän huonosti englanti on hallussa, syynä lienee ylpeys omasta kielestä.

Käytiin tänään Monacossa. Mentiin junalla, joka maksoi Nizzasta huikeat 3,30 €. Olipahan siisti paikka. Siis huomiota herättävän siisti. Ei roskia eikä tägejä missään. Ökyrikkaita Ferrareillaan, Maserateillaan ja Porscheillaan. Välimeri Monacon satamassa oli todella kirkas, siinä jättijahtien alla.

Tuntuu siltä, että mitä vauraampaa ja länsimaisempaa - sitä puhtaampaa on ympäristö ja luonnosta pidetään huolta. Taitaa olla yleinen valhe, että luonnonkansat tai köyhyydessä elävät elävät luonnon kanssa sopusoinnussa ja rikkaat saastuttavat. Rikkaat toki saastuttavat välillisesti, mutta näkyvää roskaamista ja piittaamattomuuta esim. Thaimaassa, Intiassa on ihan toisella tavalla.
Tultiin takaisin Nizzaan ja heti puistossa näkyi laitapuolen kulkija ns. kakkostarpeellaan kuin koira. Ei mitään väliä.

Saas nähdä millä tullaan kotiin. Yks vaihtoehto on, että ajetaan neljällä junalla Saksaan, ostetaan auto ja ajetaan himaan. Nuoriso myi FIestan tänään himassa, joten auton osto olis edessä kuitenkin.

Mun pitäis olla pelaamassa lätkää veteraanien MM-kisoissa keskiviikkona, haaveeksi jää. Taitaa muutenkin kutistua kisat SM-kisoiksi, kun lentävät joukkueet ei pääse pelipaikoille.

Futiskausi alkoi viime sunnuntaina. Vuokrattiin vuoro Myrtsin ISS-stadionin tekonurmelta. Uskomattoman hauskaa hommaa pitkästä aikaa. Futikseen liittyen toi toinen kuva, toinen kuva on aika tutulta paikalta Formuloita kyylääville. Ääh, hotellilta ulospäin nettiyhteys on niin hidas, että laitan kuvat sitten joskus himasta.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi?

Vantaan perussuomalaisten kokous pidettiin 6.4.2010 kaupungintalolla. Porukkaa oli hemmetisti paikalla. Taisi olla "all time record"-käsillä.

Yhtenä aiheena listalla oli eduskuntavaaleihin ehdokkaiden nimeäminen. Olen itse puntaroinut aiemmin asiaa ja päätin silloin etten lähde mukaan. Mieli on kuitenkin matkan varrella muuttunut, koska oon havainnut nämä asiat kiinnostaviksi ja intoa on tuntunut riittävän. Lisäksi mua on pyydetty asettumaan ehdolle ja sellaisilta tahoilta joiden mielipidettä mä arvostan korkealle. Niinpä olin ilmoittanut halukkuudesta asettua ehdolle, jotten a) petä näiden ihmisten luottamusta ja b) sitten vielä vanhempana kärttyisenä starbana harmittelis, että miks en silloin kokeillut - perhana.

Mulla on vaan yks iso perisynti. En ole PUOLUEEN jäsen. Ja siihen se sitten kaatui. En tullut valituksi ehdokkaaksi. Ellei sitten säälipleijareissa eli keräilyerissä napsahda kohdalleen. Se etten ole puolueen jäsen, jelppii myös puoluetta. Jos mä esitän jotain pölhöpopulismia, ei muiden tarvi hävetä mun esityksiä. Oon pyrkinyt kuitenkin aina laittamaan itseni likoon täysillä, myös puolueen puolesta. Niiden asialla mä myös oon, enkä oo siipeilemässä. Aidosti isänmaalliselle ihmiselle tää tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.

Olis ollut mielenkiintoista kokeilla, jos olis tehnyt oikein vaalikampanjaa ja kokeillut mihin rahkeet riittää. Valtuustoon pääsin muhun luottaneiden ja mut tuntevien 374:n ihmisen avulla. Yks 200€:n mainos + naapurikortteleihin jaetut a5:set ja se oli siinä. Ei tullut stondattua kadunkulmissa ja oltua oikeasti kunnolla pelissä sisällä. Eduskuntavaalit on ihan toiset kapinat ja niihin pitää lähteä eri panostuksella ellei sit ole joku julkkis (joihin nää taitaa jatkossa painottua).

Samalla intesiteetillä ja asenteella meinaan hoitaa luottamustoimia edelleen, ei tää siihen vaikuta.

Kommenttia saa laittaa ja mailia lähettää. Helpottaa kummasti, jos tulee lunta tupaan ja itsekin tajuaa ettei olis kandennut edes yrittää.